Kihomato (Enterobius vermicularis) on Ihminen suolistossa elävä sukkulamadot kuuluva Loinen (biologia), joka on noin 5–12 mm pitkä ja 1 mm paksu. Kihomato käyttää ravintonaan suoliston ravinteita, erityisesti glukoosia. Tieteellinen nimi enterobius on latinaa ja tarkoittaa ’suolistossa elävää’, vermiculus ’pikkumatoa’.
Kihomatotartunnan yleisimmät oireet ovat kutina ja kiemurtelun tunne peräaukko ympärillä, mikä johtuu naaraskihomatojen liikkeistä niiden vaeltaessa paksusuoli kohti peräsuoli ja edelleen peräaukon läpi munimaan peräaukon ympäristöön. Myös tahman peittämät munat aiheuttavat kutinaa. Kutinan voi katsoa olevan tarkoituksellista, koska uusi sukupolvi pääsee ruoansulatusjärjestelmään juuri tällä keinoin: ihminen raapii itseään unissaan ja munia joutuu kynsien alle. Myöhemmin munat päätyvät sormista suuhun ja edelleen suolistoon. Munat voivat siirtyä käsiin myös käytettyjen alusvaatteiden tai vuodevaatteiden kautta. Ruoansulatuselimistössä munista kehittyy toukkia, jotka saavuttavat sukukypsyyden noin 4–6 viikon ikäisinä, jolloin naaraat alkavat munia. Madot tapaavat munia silloin, kun kantajan ruumiinlämpö laskee eli useimmiten illalla ja yöllä ihmisen nukkuessa. Munimisen jälkeen naarasmato kuolee.
Munat voivat säilyä elinkelpoisina viikkoja vuodevaatteissa, Pöly#Huonepöly ja kodin pinnoilla, joten puhtaus ja etenkin käsien hygienia ovat ehdottoman tärkeitä kihomatotartunnan hoidon ja ehkäisyn kannalta. Tartunta ei kuitenkaan ole välttämättä seuraus huonosta henkilökohtaisesta hygieniasta. Ihmiseen tarttuvia kihomatoja esiintyy ainoastaan ihmisillä, eikä niitä vastoin yleisiä harhaluuloja saa esimerkiksi mullasta tai Vesijohtovesi. Kihomadot ovat yleisempiä lapsilla kuin aikuisilla.
Kihomatotartunta voidaan varmistaa etsimällä matoja peräaukolta henkilön asetuttua nukkumaan tai tutkimalla ulosteen pintaa. Tarvittaessa kihomatojen olemassaolo voidaan tarkastaa laboratorionäytteellä.
Kihomadot hävitetään lääkekuurilla. Lääkehoidon lisäksi on tärkeää varmistua siitä, ettei samassa taloudessa asuvilla tai esimerkiksi lasten ystävillä ole matotartuntaa. Hoidon alettua käytössä olleet lakanat ja vuodevaatteet pestään mahdollisten munien hävittämiseksi. Lapsiperheissä voi olla syytä puhdistaa myös lelut. Alushousut päivittäinen vaihto on myös yleinen keino estää uutta tartuntaa. Kihomatojen munat voidaan hävittää tekstiileistä ja esineistä joko kuuma- tai pakastuskäsittelyllä. Sormin syömistä ja glukoosipitoista ravintoa on hyvä välttää kuurin aikana. Kihomatolääkkeinä käytetään ainakin pyrviiniembonaattia ja mebendatsolia.
*Heli Siikamäki: Suoliston parasiittitautien hoito, Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 1994;110(14):1349
*Salo E, Kihomadot, Takiainen-lehti 2/1997, s. 11–13, Tartuntatautiliitto ry 1997.
*Takiainen-lehti 1/2002, 19, Tartuntatautiliitto ry 2002.
* HUS: Kihomato
* Duodecim Terveyskirjasto: Kihomato
*Oireet.fi: Kihomato - Oireet
*ITIS: Enterobius vermicularis
Luokka:SukkulamadotMapyourinfo translations allows you to search a foreign language with your own language (translate search) and receive the content also in your language